I'm mean to you , what do you mean ?

Tuu tänne mun kainaloon/ vaik kusipäähän mä sulle aina oon

Menen makaamaan maalle hiekalle
nostan katseeni taivaalle mustalle
Valkoisia tähtiä mustalla taustalla,
tänä yönä lennetään enkelten lailla.

Sanon porukoille hyvää yötä, kapuan mun huoneeseen toiseen kerrokseen laittaen oven lukkoon.
Istun sängyllä kuunnellen musiikkia. Räppiä. Suomalaista. Avaan ikkunan. Istahdan sille sytyttäen tupakan.
Mä tunnen kylmän pohjoistuulen vasten kasvoja. Puhallan savut keuhkoista. Se katoaan tuuleen.
Nostan katseeni taivaalle. Tänään on taivas täynnä tähtiä. Mun katse kiinnittyy kirkkaimpaan tähteen taivaalla. Ihan kuin se hymyilis mulle. Ei yhtäkään pilveä sotkemassa tuhansien tähtien loistetta.

Pakkanen menneen talven lumii,
ennen valveunii,
melkein paleltumii.
Suurii kuvitelmii,
tuli univelkaa.

Musta on kuulemma tullut muita kohtaan ilkeämpi lähiaikoina. Miksi haluaisi hymyillä maailmalle jos se ei hymyile takaisin ? En mä halua ilkeillä ihmisille ilman syytä. En mä haluu olla sellanen.
Ehkä maailma vaan on muokannut musta tälläsen. Saatan olla töykeä ihmisille joita en tunne , mutta ne kenestä mä välitän , on mun erityissuojeluksessa. Niiden puolta mä pidän enkä anna niille tapahtua mitään pahaa. Siihen mä olen pyrkinyt.
Voisin tietty yrittää olla mukavampi muille. Ehkä tuntemattomillekin. Ehkä mä vaan en halua näyttää heikolta sellasten ihmisten edessä, joihin en luota. Se ois ku antais aseen käteen ihmiselle , joka haluaa sua satuttaa. Siteeraan ihmistä, joka oli mulle tosi tärkeä joskus. Mutta sitte tapahtu asioita joka ajo siihe ettei enää olla edes puheväleissä. Jos voisin, mä muuttaisin asioita. Sitä mä en voi tehdä. Jote elän asian kanssa, ja toivon että joku päivä me viel sovittas. Ehkä. Joku kaunis päivä.

Life goes on

Entä jos elämäs ei mennäkkää enää eteenpäin. Jumittuu paikalleen. Yrittää pysähtyä hetkeen , joka kuitenkin jatkaa kulkuaan. Jokainen minuutti, josta yrität pitää kiinni, on pian enää vain muisto päässäsi, jonka voit jakaa vain mukana olleiden ihmisten kanssa.
Vuodet vierii. Mulla on nyt reilut 14 vuotta muisteltavaa , joista muistan vain kymmenen.
Jokaista tapahtunutta asiaa ei voi muistaa. Vain ne jäävät , jotka on tarkoitettu muisteltavaksi vielä vuosien ja vuosikymmenten päästä.
Oon yrittäny muistaa ensimmäistä asiaa koko elämästäni, joka on jäänyt mun mieleen.
Olin mun lapsuudenkaverin kanssa , joka ihmetteli maassa luikertavaa toukkaa. Muistan tallanneeni tämän kyseisen toukan littanaksi asfalttiin. Kaverini suuttui minulle. Miksi edes tapoin tämän eliön ? En tiiä. Mut kuitenkin , tämä on ensimmäinen asia jonka muistan koko elämästäni.
Hassua. Miks just se. Miksei jotain kauniimpaa , kuten jokin hieno auringonlasku tai uuden ystävän saaminen. Mä oon edelleen väleissä tämän kyseisen ihmisen kanssa, jonka seurassa olin kun tämä tapahtui. Me ei puhuttu kymmeneen vuoteen , mutta viime talvena aloin taas tutustua tähän poikaan. Mä katoin häntä , ja ajattelin et kui paljo se on muuttunu. Liikaa, totesin.
En mä tunne häntä enää. Nyt me ei taas olla puhuttu aikoihin. Kyllä mä tiesin, ettei me tultas olemaan enää sellasia kavereita ku lapsina. Me oltiin oikeestaan parhaita ystäviä. Nyt vaan tuttuja. Viime keväänä me muisteltiin lapsuutta, tai no kaikkea mitä siitä muistettiin. Jonkun verran me kans naurettiin, kuinka noloja me oltiin ja mitä kaikkea hauskaa touhuttiin.
Mulla on ikävä niitä aikoja, ja on tosi vaikeeta sisäistää se että siitä on jo vuosia aikaa.
Nyt asiat on eri. Mitä enemmän vuosia kertyy , sitä enemmän tulee ongelmia ja vastuuta.
Kymmenisen vuotta sitten mä oisin antanu oikean käteni siitä että voisin olla yhtä vanha ku nyt oon.
Nyt mä voisin tehdä ton aivan saman , mutta haluten olla kymmenen vuotta nuorempi.
Äsh . Ei auta ku edetä elämässä. 30 vuoden päästä mä antaisin kaiken et saisin olla tän ikänen. Ikinä ei ole tyytyväinen. Vaikka pitäs olla. Mieluummin mä kyllä haluisin olla nuorempi ku vanhempi. Vanha ehtii olla koko ikänsä. Nuori vaan kerran. Ei se nuoruus ole aina herkkua.
Noh , saimpa ainakin mitä tilasin. Veera 5v. halusi olla neljätoista. Nyt Veera 14v haluaa olla viisi.
Nah, life goes on.

Peilin eteen nääntyny ohikulkies peilikuva ei kääntyny
Tähän jääny ei tää päättyny nii hyvin käännyn mä näännyn nää vaa päädyn ku sisältä päin mä jäädyn.

Be yourself

Kesällä mä mietin että kumpa tää jo loppuis ja mentäisiin vuodessa eteenpäin. Mä ajattelin että ajan mukana katoais muistot joita ei halua enää kelailla. Mä olin väärässä. Enemmän kuin väärässä.
Viimeisten viikkojen aikana mä oon tajunnut et huonot muistot pysyy sun perässä ihan yhtä kovin kuin hyvätkin. Yks mun kaveri sano , että miks mä en yritä tehdä mun huonoista muistoista hyviä.
Mietin kauan et mitä toi lause tarkottaa, ja miten sen vois ymmärtää. Tietty mä voisin yrittää etsiä niistä ikävistä asioista hyviä puolia. Mut en mä vaan millään ole tahtonu löytää yhtäkään hyvää puolta huonoist muistoista. Ainakaan kun yhtä hyvää puolta seuraa viis huonoa.
Mä olen tehnyt paljon vääriä valintoja , ja huonoja päätöksiä. Jälkeenpäin mä saan maksaa niistä.
Oon miettiny , että ehkä mä voisin ottaa itelleni jonkun verran pienempää roolia ja vetäytyä itteeni hetkeks. Ajatella asioita, ja jollei muuta ni yrittää olla taas kerra tuhoomatta kaikkea .
Liikaa tuskaa itselle ja muille. Mä en yritä satuttaa ihmisiä tahallani. Ja se sattuu, kun ihminen joka tuntee mut sanoo että mä oikeen yrittäisin saada sille pahan mielen. Kyllä mä ymmärrän että maailma kolhii, mut älkää menettäkö uskoanne läheisiin ihmisiin. Jokainen joutuu tekemään sen joskus, mut mä en ole sadisti.

Koko ikäni tätä myrkkyä nielleenä, onneks sain vasta-aineet pienenä.

Kaikille tulee joskus sellanen fiilis , et rupee ajattelemaan vuosia taaksepäin ja miettimään , mitä hyvää ne on antanu. Joillakin niitä hyviä asioita on vähemmän kuin toisilla. Huonot muistot alkaa elämän lähtökohdista. Oliko sun perheellä kaikki hyvin kun aloit kasvaa taaperosta kohti aikuistumista ?
Entä ootko sä aina ollut vähemmän sosiaalinen luonne , joka ajaa siihen ettei sulla ole ollut kauheesti kavereita matkan varrella ?
Se riippuu. Jokainen ihminen on omaa laatuaan , eikä ketään sais leimata. Ihmiset ei tiedä, kuinka vaikeeta toisella on ollut ja miks joku on päätynyt tekemään sellasia valintoja jotka ei kaikkia miellytä.
Enää ei vissiin sais olla sellane ku on. Oma itsensä. Kaikkea joutuu peittelemään eikä oma minänsä tule esille.
Ja jos oot tehny jotain väärää, ihmiset ei unohda sitä. Teepä yksi hyvä teko - kukaan ei muista.