Maybe one day I finally feel something.

Piiiiiitkii aikoihi en oo paljoo paskaakaa mitää tunnetta suurempaa saanu keheenkää kohdistaa .. Maaliskuus viimeks.Sen jälkee kipu , jonka jälkee ei mitään.
Yhtenä aikana tunsin jotain millä ei vissii ollu nimeä. Koska en mä osaa selittää sitä fiilist , mitä tunsin yhtä - tai oikeestaa kahtaki jätkää kohtaa. Periaattees tunsin kai jotain, mut toisaalt en.
Ku oon jälkeenpäin ajatellu sitä tunnet , ni ehkä mä olisin ihastanu mut en antanu itteni tuntea mitään.
Osaks sen takia et odotin jos saisin sen yhden takas , osalt koska en halunnu taas et sattuu.
Nyt oon kahdeksa kuukaude jälkee miettiny et sen jälkee en oo ihastunu kertaakaa. Olisko pitäny ?
Onks se normaalia olla tuntematta noin pitkään aikaan yhtään mitään ? Nojaa.. liiemmi tähä asti en oo ketää tarvinnukkaa. Mut viimeaikoin oon kaivannu turvallist seuraa ja läheisyyt .. haluisin ihastuu tms koska alan unohtaa miltä se tuntuu.
Kun saa halata, suudella , iha vaa olla siinä jonka kanssa lähekkäi josta välittää.

Khi ehkä mun täytyy viel odottaa.

Kyl paskaa maailmaan mahtuu, mut loppujelopuks ihmiset siihe hukkuu.

"Ne tietää paremmin mun asiani. Vaatii aluks yhen mist se lähtee, ja sit kaks ja viisaat päät yhteen. Arvuutellaan päätellään päättömästi, spekuloidaan ja väitellään jäätävästi. Tehdään absurdei johtopäätöksii niinku jotkut vitun siat konsanaan. Mist lähtien 1+1 on ollu 3, ja elämä ei oo mitää vitun matikkaa mulle. Nonii, lisää jengii ja sama paska jatkuu. Pikku psykologei kaikki, voisin pistää ne vaan taskuu. Sitten tarvii viel soppaa ne random tyypit. Ne sinetöi koko paskan ja sit sust tulee tietty tyyppi. Tarust tulee totta ja fiktiost faktaa. Minkä näille mahtaa, kun ne vaan istuu porukas ja suoltaa paskaa? Miks sut lyödään heti maahan jos sust nasta tulee? Miks jutun aiheet on kaverit ja niistä paskapuheet? Kaikki on taikureita, tivoli on pystys. Mahdotonta korjaa, tekis mieli käyttää rystyy. Lumipallo vyörii, ja jatkaa vyörymist. Mua pyörryttää jo, mut mä vaan jatkan pyörimist. Ne poistaa muttereit tikapuist eikä anna mun kiivetä. Mitä pienemmät piirit sitä suuremmat on hiiret tääl. Tosimies kitkee ja itkee silmät kosteena, jengi tajuu seuraukset kun joutuu itse oleen kohteena. Menkää ny vittuun pään sisält, se ei oo teidän asia ja nää ihmiset tietää sen ite. Nää vitun vasikat."

I got over you

Ja sä sanoit , ettet voi mitään enää tuntea, ja ettei tunteettomuutta enää täällä tunneta.
Kaikki pitää kokea muttei kokemuksista saa kellekkään puhua.
Myönsit mulle ettet pysty rakastamaan , mutta silti sen tiedostaen lähdit sydämiä murtaan.

Tuol on satoja sun tapasia , ettekä te kukaan ymmärrä satuttavanne. Tai sitten te olette vaan sadisteja koko joukko. Toisten kipua ei huomaa , ennen kuin se kohdistuu itseen. Eikä toista osaa arvostaa ennen kuin sen on jo menettänyt.
Vahingonilo on sitä aidointa. Ja sun vahingot naurattaa jo koko kylää.
Jos sä luulet että voit satuttaa mua valheella , se ei toimi enää toista kertaa sä olit ämmä ite yks iso valhe mun elämänkaares.
Ojan kautta mä sain tajuta et sun menettämises oli enemmä hyvää ku huonoa. Mä nauran nyt enemmän , ja kyyneleet mä tuhlaat kokonaan muihin.
Sä sanoit; sä tuut vielä kaipaamaan mua , mutta sä oot mulle jo nyt ku ilmaa
Kyllä se mua satutti, mut luulit sun olevan ainoa mitä mulla on elämässä.
Sä olit tehny itestäs mun elämäs keskipisteen , leikit aurinkoa etkä huolinut muita planeettoja.
Erotit ite ittes mun elämästä, jonka jälkeen kaikki on alkanut vihdoin sujuu.
Forget me . I already did it.

I'm mean to you , what do you mean ?

Tuu tänne mun kainaloon/ vaik kusipäähän mä sulle aina oon

Menen makaamaan maalle hiekalle
nostan katseeni taivaalle mustalle
Valkoisia tähtiä mustalla taustalla,
tänä yönä lennetään enkelten lailla.

Sanon porukoille hyvää yötä, kapuan mun huoneeseen toiseen kerrokseen laittaen oven lukkoon.
Istun sängyllä kuunnellen musiikkia. Räppiä. Suomalaista. Avaan ikkunan. Istahdan sille sytyttäen tupakan.
Mä tunnen kylmän pohjoistuulen vasten kasvoja. Puhallan savut keuhkoista. Se katoaan tuuleen.
Nostan katseeni taivaalle. Tänään on taivas täynnä tähtiä. Mun katse kiinnittyy kirkkaimpaan tähteen taivaalla. Ihan kuin se hymyilis mulle. Ei yhtäkään pilveä sotkemassa tuhansien tähtien loistetta.

Pakkanen menneen talven lumii,
ennen valveunii,
melkein paleltumii.
Suurii kuvitelmii,
tuli univelkaa.

Musta on kuulemma tullut muita kohtaan ilkeämpi lähiaikoina. Miksi haluaisi hymyillä maailmalle jos se ei hymyile takaisin ? En mä halua ilkeillä ihmisille ilman syytä. En mä haluu olla sellanen.
Ehkä maailma vaan on muokannut musta tälläsen. Saatan olla töykeä ihmisille joita en tunne , mutta ne kenestä mä välitän , on mun erityissuojeluksessa. Niiden puolta mä pidän enkä anna niille tapahtua mitään pahaa. Siihen mä olen pyrkinyt.
Voisin tietty yrittää olla mukavampi muille. Ehkä tuntemattomillekin. Ehkä mä vaan en halua näyttää heikolta sellasten ihmisten edessä, joihin en luota. Se ois ku antais aseen käteen ihmiselle , joka haluaa sua satuttaa. Siteeraan ihmistä, joka oli mulle tosi tärkeä joskus. Mutta sitte tapahtu asioita joka ajo siihe ettei enää olla edes puheväleissä. Jos voisin, mä muuttaisin asioita. Sitä mä en voi tehdä. Jote elän asian kanssa, ja toivon että joku päivä me viel sovittas. Ehkä. Joku kaunis päivä.

Life goes on

Entä jos elämäs ei mennäkkää enää eteenpäin. Jumittuu paikalleen. Yrittää pysähtyä hetkeen , joka kuitenkin jatkaa kulkuaan. Jokainen minuutti, josta yrität pitää kiinni, on pian enää vain muisto päässäsi, jonka voit jakaa vain mukana olleiden ihmisten kanssa.
Vuodet vierii. Mulla on nyt reilut 14 vuotta muisteltavaa , joista muistan vain kymmenen.
Jokaista tapahtunutta asiaa ei voi muistaa. Vain ne jäävät , jotka on tarkoitettu muisteltavaksi vielä vuosien ja vuosikymmenten päästä.
Oon yrittäny muistaa ensimmäistä asiaa koko elämästäni, joka on jäänyt mun mieleen.
Olin mun lapsuudenkaverin kanssa , joka ihmetteli maassa luikertavaa toukkaa. Muistan tallanneeni tämän kyseisen toukan littanaksi asfalttiin. Kaverini suuttui minulle. Miksi edes tapoin tämän eliön ? En tiiä. Mut kuitenkin , tämä on ensimmäinen asia jonka muistan koko elämästäni.
Hassua. Miks just se. Miksei jotain kauniimpaa , kuten jokin hieno auringonlasku tai uuden ystävän saaminen. Mä oon edelleen väleissä tämän kyseisen ihmisen kanssa, jonka seurassa olin kun tämä tapahtui. Me ei puhuttu kymmeneen vuoteen , mutta viime talvena aloin taas tutustua tähän poikaan. Mä katoin häntä , ja ajattelin et kui paljo se on muuttunu. Liikaa, totesin.
En mä tunne häntä enää. Nyt me ei taas olla puhuttu aikoihin. Kyllä mä tiesin, ettei me tultas olemaan enää sellasia kavereita ku lapsina. Me oltiin oikeestaan parhaita ystäviä. Nyt vaan tuttuja. Viime keväänä me muisteltiin lapsuutta, tai no kaikkea mitä siitä muistettiin. Jonkun verran me kans naurettiin, kuinka noloja me oltiin ja mitä kaikkea hauskaa touhuttiin.
Mulla on ikävä niitä aikoja, ja on tosi vaikeeta sisäistää se että siitä on jo vuosia aikaa.
Nyt asiat on eri. Mitä enemmän vuosia kertyy , sitä enemmän tulee ongelmia ja vastuuta.
Kymmenisen vuotta sitten mä oisin antanu oikean käteni siitä että voisin olla yhtä vanha ku nyt oon.
Nyt mä voisin tehdä ton aivan saman , mutta haluten olla kymmenen vuotta nuorempi.
Äsh . Ei auta ku edetä elämässä. 30 vuoden päästä mä antaisin kaiken et saisin olla tän ikänen. Ikinä ei ole tyytyväinen. Vaikka pitäs olla. Mieluummin mä kyllä haluisin olla nuorempi ku vanhempi. Vanha ehtii olla koko ikänsä. Nuori vaan kerran. Ei se nuoruus ole aina herkkua.
Noh , saimpa ainakin mitä tilasin. Veera 5v. halusi olla neljätoista. Nyt Veera 14v haluaa olla viisi.
Nah, life goes on.

Peilin eteen nääntyny ohikulkies peilikuva ei kääntyny
Tähän jääny ei tää päättyny nii hyvin käännyn mä näännyn nää vaa päädyn ku sisältä päin mä jäädyn.

Be yourself

Kesällä mä mietin että kumpa tää jo loppuis ja mentäisiin vuodessa eteenpäin. Mä ajattelin että ajan mukana katoais muistot joita ei halua enää kelailla. Mä olin väärässä. Enemmän kuin väärässä.
Viimeisten viikkojen aikana mä oon tajunnut et huonot muistot pysyy sun perässä ihan yhtä kovin kuin hyvätkin. Yks mun kaveri sano , että miks mä en yritä tehdä mun huonoista muistoista hyviä.
Mietin kauan et mitä toi lause tarkottaa, ja miten sen vois ymmärtää. Tietty mä voisin yrittää etsiä niistä ikävistä asioista hyviä puolia. Mut en mä vaan millään ole tahtonu löytää yhtäkään hyvää puolta huonoist muistoista. Ainakaan kun yhtä hyvää puolta seuraa viis huonoa.
Mä olen tehnyt paljon vääriä valintoja , ja huonoja päätöksiä. Jälkeenpäin mä saan maksaa niistä.
Oon miettiny , että ehkä mä voisin ottaa itelleni jonkun verran pienempää roolia ja vetäytyä itteeni hetkeks. Ajatella asioita, ja jollei muuta ni yrittää olla taas kerra tuhoomatta kaikkea .
Liikaa tuskaa itselle ja muille. Mä en yritä satuttaa ihmisiä tahallani. Ja se sattuu, kun ihminen joka tuntee mut sanoo että mä oikeen yrittäisin saada sille pahan mielen. Kyllä mä ymmärrän että maailma kolhii, mut älkää menettäkö uskoanne läheisiin ihmisiin. Jokainen joutuu tekemään sen joskus, mut mä en ole sadisti.

Koko ikäni tätä myrkkyä nielleenä, onneks sain vasta-aineet pienenä.

Kaikille tulee joskus sellanen fiilis , et rupee ajattelemaan vuosia taaksepäin ja miettimään , mitä hyvää ne on antanu. Joillakin niitä hyviä asioita on vähemmän kuin toisilla. Huonot muistot alkaa elämän lähtökohdista. Oliko sun perheellä kaikki hyvin kun aloit kasvaa taaperosta kohti aikuistumista ?
Entä ootko sä aina ollut vähemmän sosiaalinen luonne , joka ajaa siihen ettei sulla ole ollut kauheesti kavereita matkan varrella ?
Se riippuu. Jokainen ihminen on omaa laatuaan , eikä ketään sais leimata. Ihmiset ei tiedä, kuinka vaikeeta toisella on ollut ja miks joku on päätynyt tekemään sellasia valintoja jotka ei kaikkia miellytä.
Enää ei vissiin sais olla sellane ku on. Oma itsensä. Kaikkea joutuu peittelemään eikä oma minänsä tule esille.
Ja jos oot tehny jotain väärää, ihmiset ei unohda sitä. Teepä yksi hyvä teko - kukaan ei muista.