Vaikka joulu meni jo, ni teen tälläsen tähän ..
Meil ei olla enää vuosii paketoitu kaikkia lahjoja. Mä muistan että pienenä kaikki mun lahjat oli paketoitu ja ne kannettiin säkeissä mun eteen. Pienetkin lahjat oli vaivalla kääritty papereihin ja nauhoihin. Korteissa luki 'pikkuiselle' tai 'veeruskalle'.
Nyt muutamana vuotena tämä joulu mukaan lukien on ollut erilainen. Vaan helpoiten paketoitavat lahjat kääritään papereihin, mutta suurin osa lahjoista tulee eteeni sellaisinaan. Mä rakastin ravistella paketteja ja tunnustella niitä ja miettiä, mitä niissä olisi. Olisiko se jotain, mitä olin toivonut, vai jotain mitä en osannut aavistaa ollenkaan saavani. Mutta nyt kun otan omat lahjani pakettisäkistä, saan onkia sieltä vain tavaroita ilman käärepapereita. Eihän sillä sinänsä ole vittuakaan väliä, mutta outoa ehkä. Ei tule joulufiilis muutenkaan enää.
Mummin huumorintaju on joka joulu taas vähän heikompi, hän on poissaoleva ja valittaa kokoajan.
Äiti , iskä ja muffa vetää suomiviinapullon vartissa snapseina kurkusta alas joulupöydässä.
Mä katson pöydän päästä meidän perhettä, ja mulle tulee mieleen lapsuuden jouluaatot kun oli kuusikin hienosti koristeltuna. Meidän perheessä erottaa joulun ainoastaan ruuasta. Silloin mun joulumieli syttyy, kun näen kinkun olevan uunissa. Muistan , kun pienenä istuin tuntikausia muuten pimeässä keittiössä katsomassa uuniin ja nähden sen paistuvan. Yksi yö olin jopa nukahtanut uunin eteen.
Noh, oli hilkulla etten saanut edes joulukalenteria :D lapsellista joo, mutta jos se on ainoa joka saa mut muistamaan joulun tulon niin miksikäs ei ?
Sama asiahan se periaatteessa olisi, jos ostaisin joulukuun eka päivä karkkipussin ja söisin sieltä joka päivä vaan yhden.
En mä enää sitä joulua odota, koska tiedän sen tulevan jokatapauksessa, halusin tai en.
Ei mun jännääminen nopeuta sitä yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti