Tää on vaa peli mulle, katon maailmaa ruudun takaa
mikää ei tunnu miltää, mä vaa painan ruudul sataa
uupumatta kuljen eteenpäin ja duunaan uutta plattaa
kun viholliset ei voi mitään suurta suuta vastaan
mä suoritan tehtäviä, kerään lisää elämii
Mä pelaan mieheni ja elämäni, enkä tunne eläväni
menneisyyden tiedän mut mitään en muista elävästi
------------------------------------------------------------------------
YOLO...elät vaan kerran mutta miten sä sen elät, on eri asia.
Jos sä kerran elät vain kerran , elä se kunnolla. Pidä hauskaa , mutta erota se milloin menee yli .
------------------------------------------------------------------------
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
perjantai 8. helmikuuta 2013
tiistai 15. tammikuuta 2013
I wish that I could fly
Paljastavia katseita vailla tarkoitusta,
kauniita sanoja vailla merkitystä,
helliä kosketuksia ,joita ei ole tarkoitettu tuntea kertaa kauempaa
paljon muistoja, joiden ei ole tarkoitettu palaavan.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Askel. Toinen. Katso tarkkaan ettet astu harhaan. Muuten kaadut ja putoat, ja sieltä on vaikea nousta.
Yksi harha-askel riittänee.
Yritän pysyä pystyssä, mutta myrskytuuli puhaltaa kovaa. Suoraan vasten kasvojani, tehden matkanteosta vaikeaa.
Kuin sumun keskellä. Ei tiedä mihin kulkea, ei ole päämäärää . Silti täytyisi tietää, minne on menossa. Löytää pois . Sitten kompastut. Pimeys, yksinäisyys, heikkous. Olet haavoittuvainen.
Valmiina susille heitettäväksi. Yrität kuitenkin nousta, et ole vielä valmis luovuttamaan.
Jatkat matkaa, todistat olevasi taistelija. Tiedostat kuitenkin matkasi olevan vasta alussa.
Sumu hälvenee, katsot taivaalle.
Sateenkaari.
kauniita sanoja vailla merkitystä,
helliä kosketuksia ,joita ei ole tarkoitettu tuntea kertaa kauempaa
paljon muistoja, joiden ei ole tarkoitettu palaavan.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Askel. Toinen. Katso tarkkaan ettet astu harhaan. Muuten kaadut ja putoat, ja sieltä on vaikea nousta.
Yksi harha-askel riittänee.
Yritän pysyä pystyssä, mutta myrskytuuli puhaltaa kovaa. Suoraan vasten kasvojani, tehden matkanteosta vaikeaa.
Kuin sumun keskellä. Ei tiedä mihin kulkea, ei ole päämäärää . Silti täytyisi tietää, minne on menossa. Löytää pois . Sitten kompastut. Pimeys, yksinäisyys, heikkous. Olet haavoittuvainen.
Valmiina susille heitettäväksi. Yrität kuitenkin nousta, et ole vielä valmis luovuttamaan.
Jatkat matkaa, todistat olevasi taistelija. Tiedostat kuitenkin matkasi olevan vasta alussa.
Sumu hälvenee, katsot taivaalle.
Sateenkaari.
.jpg)
perjantai 4. tammikuuta 2013
Good bye 2012 , let see how 2013 treat me
Äsken kaverin kanssa pohdittiin , mitä viime vuonna ehti tapahtua.
Vuosi oli tapahtumarikas, mutta millä tavalla?
Ilon hetkiä koettiin, kaveripiirit ehti vaihtua, huomattiin ketkä ovat todellisia ystäviäsi vaikeistakin ajoista huolimatta, kyyneliä vuodatettiin ja adrenaliini virtasi.
Riideltiin, sovittiin, leviteltiin valheita , kusetettiin ja mustamaalattiin toisia selän takana.
Mä ehdin saada uusia ystäviä, mutta ehdin kanssa menettää niitä samaa tahtia mitä niitä tuli.
Vanhoja frendejä on edelleen ikävä, mutta oon kanssa valmis jättämään määrättyjä ihmisiä kokonaan taakseni. Sitä alkaa punnita, onko ihminen tuottanut sinulle enemmän naurua ja hyviä hetkiä, kuin itkua ja unettomia öitä.
On tehty virheitä, niistä opittu ja porskutettu eteenpäin.
On kans tullut huonoja aikoja koettua parhaan ystävän kanssa. Kun mulla oli se mun 'vakioporukka' ympärillä miltei vuorokauden ympäri, unohdin sen porukan ulkopuoliset ystävät. Jätin mun parhaan kaverin heitteille eikä me nähty keväällä tai kesällä paljon vittuakaan. Musta tuli ylimielinen kusipää suoraan sanottuna. Silti mua jaksettiin sietää ja paras kaveri jaksoi seistä mun vierellä.
Kun mulle koitti vaikeita aikoja, se oli valmis kuuntelemaan ja auttamaan. Silloin mä tajusin, kuinka välinpitämättömästi olin häntä kohdellut. Hän ei suuttunut siitä - ainakaan kauaksi aikaa ja auttoi mut vaikeiden aikojen yli. Siitä lähtien me ollaan pidetty tiiviisti yhtä.
Mulle tapahtu kanssa asioita, joista mä en kehdannut kertoa ja se pelotti sekä ahdisti mua.
Kun mä vihdoin kerroin, ahdistus helpotti ja me lähennyttiin entisestään.
Oon kohdannu viime vuonna myös uusia tuttavuuksia. Joidenkin kohdalla se jäi vaan moikkausasteikolle, toisten kanssa ollaan pidetty enemmän yhteyttä.
Jotkut niistä tuttavuuksista olikin sitten vain hetkellisiä ..
Tunnen, että koin kaiken mahdollisen viime vuonna. Tiedän olevani väärässä, joten sitä miettii, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu.
Tai sitten vaan teen viime vuoden virheet uudestaan ja katson, opinko niistä vieläkään mitään.
Vuosi oli tapahtumarikas, mutta millä tavalla?
Ilon hetkiä koettiin, kaveripiirit ehti vaihtua, huomattiin ketkä ovat todellisia ystäviäsi vaikeistakin ajoista huolimatta, kyyneliä vuodatettiin ja adrenaliini virtasi.
Riideltiin, sovittiin, leviteltiin valheita , kusetettiin ja mustamaalattiin toisia selän takana.
Mä ehdin saada uusia ystäviä, mutta ehdin kanssa menettää niitä samaa tahtia mitä niitä tuli.
Vanhoja frendejä on edelleen ikävä, mutta oon kanssa valmis jättämään määrättyjä ihmisiä kokonaan taakseni. Sitä alkaa punnita, onko ihminen tuottanut sinulle enemmän naurua ja hyviä hetkiä, kuin itkua ja unettomia öitä.
On tehty virheitä, niistä opittu ja porskutettu eteenpäin.
On kans tullut huonoja aikoja koettua parhaan ystävän kanssa. Kun mulla oli se mun 'vakioporukka' ympärillä miltei vuorokauden ympäri, unohdin sen porukan ulkopuoliset ystävät. Jätin mun parhaan kaverin heitteille eikä me nähty keväällä tai kesällä paljon vittuakaan. Musta tuli ylimielinen kusipää suoraan sanottuna. Silti mua jaksettiin sietää ja paras kaveri jaksoi seistä mun vierellä.
Kun mulle koitti vaikeita aikoja, se oli valmis kuuntelemaan ja auttamaan. Silloin mä tajusin, kuinka välinpitämättömästi olin häntä kohdellut. Hän ei suuttunut siitä - ainakaan kauaksi aikaa ja auttoi mut vaikeiden aikojen yli. Siitä lähtien me ollaan pidetty tiiviisti yhtä.
Mulle tapahtu kanssa asioita, joista mä en kehdannut kertoa ja se pelotti sekä ahdisti mua.
Kun mä vihdoin kerroin, ahdistus helpotti ja me lähennyttiin entisestään.
Oon kohdannu viime vuonna myös uusia tuttavuuksia. Joidenkin kohdalla se jäi vaan moikkausasteikolle, toisten kanssa ollaan pidetty enemmän yhteyttä.
Jotkut niistä tuttavuuksista olikin sitten vain hetkellisiä ..
Tunnen, että koin kaiken mahdollisen viime vuonna. Tiedän olevani väärässä, joten sitä miettii, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu.
Tai sitten vaan teen viime vuoden virheet uudestaan ja katson, opinko niistä vieläkään mitään.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
I would like to remember the life of childhood Christmas
Vaikka joulu meni jo, ni teen tälläsen tähän ..
Meil ei olla enää vuosii paketoitu kaikkia lahjoja. Mä muistan että pienenä kaikki mun lahjat oli paketoitu ja ne kannettiin säkeissä mun eteen. Pienetkin lahjat oli vaivalla kääritty papereihin ja nauhoihin. Korteissa luki 'pikkuiselle' tai 'veeruskalle'.
Nyt muutamana vuotena tämä joulu mukaan lukien on ollut erilainen. Vaan helpoiten paketoitavat lahjat kääritään papereihin, mutta suurin osa lahjoista tulee eteeni sellaisinaan. Mä rakastin ravistella paketteja ja tunnustella niitä ja miettiä, mitä niissä olisi. Olisiko se jotain, mitä olin toivonut, vai jotain mitä en osannut aavistaa ollenkaan saavani. Mutta nyt kun otan omat lahjani pakettisäkistä, saan onkia sieltä vain tavaroita ilman käärepapereita. Eihän sillä sinänsä ole vittuakaan väliä, mutta outoa ehkä. Ei tule joulufiilis muutenkaan enää.
Mummin huumorintaju on joka joulu taas vähän heikompi, hän on poissaoleva ja valittaa kokoajan.
Äiti , iskä ja muffa vetää suomiviinapullon vartissa snapseina kurkusta alas joulupöydässä.
Mä katson pöydän päästä meidän perhettä, ja mulle tulee mieleen lapsuuden jouluaatot kun oli kuusikin hienosti koristeltuna. Meidän perheessä erottaa joulun ainoastaan ruuasta. Silloin mun joulumieli syttyy, kun näen kinkun olevan uunissa. Muistan , kun pienenä istuin tuntikausia muuten pimeässä keittiössä katsomassa uuniin ja nähden sen paistuvan. Yksi yö olin jopa nukahtanut uunin eteen.
Noh, oli hilkulla etten saanut edes joulukalenteria :D lapsellista joo, mutta jos se on ainoa joka saa mut muistamaan joulun tulon niin miksikäs ei ?
Sama asiahan se periaatteessa olisi, jos ostaisin joulukuun eka päivä karkkipussin ja söisin sieltä joka päivä vaan yhden.
En mä enää sitä joulua odota, koska tiedän sen tulevan jokatapauksessa, halusin tai en.
Ei mun jännääminen nopeuta sitä yhtään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)