Äsken kaverin kanssa pohdittiin , mitä viime vuonna ehti tapahtua.
Vuosi oli tapahtumarikas, mutta millä tavalla?
Ilon hetkiä koettiin, kaveripiirit ehti vaihtua, huomattiin ketkä ovat todellisia ystäviäsi vaikeistakin ajoista huolimatta, kyyneliä vuodatettiin ja adrenaliini virtasi.
Riideltiin, sovittiin, leviteltiin valheita , kusetettiin ja mustamaalattiin toisia selän takana.
Mä ehdin saada uusia ystäviä, mutta ehdin kanssa menettää niitä samaa tahtia mitä niitä tuli.
Vanhoja frendejä on edelleen ikävä, mutta oon kanssa valmis jättämään määrättyjä ihmisiä kokonaan taakseni. Sitä alkaa punnita, onko ihminen tuottanut sinulle enemmän naurua ja hyviä hetkiä, kuin itkua ja unettomia öitä.
On tehty virheitä, niistä opittu ja porskutettu eteenpäin.
On kans tullut huonoja aikoja koettua parhaan ystävän kanssa. Kun mulla oli se mun 'vakioporukka' ympärillä miltei vuorokauden ympäri, unohdin sen porukan ulkopuoliset ystävät. Jätin mun parhaan kaverin heitteille eikä me nähty keväällä tai kesällä paljon vittuakaan. Musta tuli ylimielinen kusipää suoraan sanottuna. Silti mua jaksettiin sietää ja paras kaveri jaksoi seistä mun vierellä.
Kun mulle koitti vaikeita aikoja, se oli valmis kuuntelemaan ja auttamaan. Silloin mä tajusin, kuinka välinpitämättömästi olin häntä kohdellut. Hän ei suuttunut siitä - ainakaan kauaksi aikaa ja auttoi mut vaikeiden aikojen yli. Siitä lähtien me ollaan pidetty tiiviisti yhtä.
Mulle tapahtu kanssa asioita, joista mä en kehdannut kertoa ja se pelotti sekä ahdisti mua.
Kun mä vihdoin kerroin, ahdistus helpotti ja me lähennyttiin entisestään.
Oon kohdannu viime vuonna myös uusia tuttavuuksia. Joidenkin kohdalla se jäi vaan moikkausasteikolle, toisten kanssa ollaan pidetty enemmän yhteyttä.
Jotkut niistä tuttavuuksista olikin sitten vain hetkellisiä ..
Tunnen, että koin kaiken mahdollisen viime vuonna. Tiedän olevani väärässä, joten sitä miettii, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu.
Tai sitten vaan teen viime vuoden virheet uudestaan ja katson, opinko niistä vieläkään mitään.
.jpg)
